Elämää Pellonpäässä

Kustaa Pellonpää

Juhlat Suomalaisen Seuran talolla

Uudenvuodenpäivänä 1909 oli Perttelissä juhlittu oikein suurin joukoin ja komeasti kun 24 vuotta kunnallislautakunnan esimiehenä toiminut Kustaa Pellonpää jätti työnsä jatkamisen nuorempiin käsiin.

Suomalaisen Seuran koristeltuun taloon (nykyisin Työväentalo) oli saapunut kutsuvieraiden lisäksi parinsadan hengen yleisöjoukko osoittamaan ansaittua kiitollisuutta kunnan pitkäaikaista edushenkilöä Kustaa Pellonpäätä kohtaan.

Seurantalo oli aistikkaasti koristeltu, sekä suuri joulukuusi palavine kynttilöineen, mikä oli asetettu salin perälle, valaisi salia mitä juhlallisemmin. Kunniavanhus, joka kohta täyttää 70 vuotta oli kahden poikansa ja kahden tyttärensä kanssa kutsuttu juhlaan. Suureksi surukseen hänen vaimonsa oli kuollut paria vuotta aiemmin.

Puoli viiden aikaan iltapäivällä perheen astuttua juhlasaliin nousivat läsnäolijat seisaalle virittäen laulua ” terve ystävä Sa tänne suojahamme”.

Kunniavieraan asetuttua osoitetulle istuimelle, nousi vuokraaja Anselm Takala tulkitsemaan Pellonpäälle kiitollisuutta.

Anselm Takala kuvaili ” miten huonolla tolalla kunnan raha-asiat olivat Pellonpään ryhtyessä esimieheksi. Hän totesi Pellonpään saaneen ikään kuin orpolapsen hoidettavakseen. Oikean kasvatti-isän tavoin hän oli tehnyt työnsä erinomaisesti säästämällä kunnalle peräti 30.000 markaa.

Anselm Takala ojensi kuntalaisten yhteisinä lahjoina ensiksi Raamatun sanoen, että vaikka sen sisältö lieneekin saajalle hyvin tuttua, se kuitenkin tuottaa saajalle elämän ehtoopuolella paljon viihdytystä.

Toiseksi seinäkello saakoon aina muistuttaa kaikissa puuhissa osoitetusta täsmällisyydestä.

Kolmanneksi kirjoitusteline on todisteena lukemattomista asiakirjain laadinnasta ja vihdoin kattokruunun tehtäväksi jääköön antaa hienoja viittauksia valollaan ja lämmöllään kuntalaisten osaksi tulleesta miellyttävästä kohtelusta.

Puheeseen vastasi kunniavieras kyynelsilmin liikutettuna. Väliaikoina laulettiin hengellisiä lauluja , sekä nautittiin virvokkeita. Illan kuluessa pitivät vielä kunniavieraalle puheita kirkkoherra Korpela sekä kunnan esimies Tamminen, molemmat kosketellen Pellonpään ansioita Perttelin kunnan hyväksi.

Hilpeä, rattoisa tunnelma ja lämmin mieliala vallitsi koko ajan juhlassa mikä kello kymmentä käydessä lopetettiin virrellä” Sun haltuus rakas Isäni”.

Vielä mainittakoon, että Pellonpää oli ennen kunnalislautakunnan 24 vuotista esimiehen virkaa kunnan esimiehenä 10 vuotta. Kustaa Pellonpää toimi myös säätyvaltiopäivillä talonpoikaissäädyn edusmiehenä v.1882. Muista luottamustoimista puhumattakaan.

(Kustaa Pellonpään vanhemmat olivat Kaapo Samuelinpoika ja Eeva Jaakontytär)

 

Marita Tuominen
(Kustaa Pellonpään pojan Oskar Peltosen tyttären Salme Tuominen os. Peltonen tytär)

Lähteet:
Salon Seudun Sanomat 1963;
Salon Sanomat 1909

*  *  *

Pellonpää, Perttelin Vihmalo

Pellonpään talonpoikaismuseo on entinen talonpoikaistalo ja maanviljelystila, joka oli vuosisatoja samalla suvulla, eli  vuodesta 1711 vuoteen 1960.

Pellonpään tilalla oltiin valistuneita ja järjestettiin monenmoista yleissivistävää koulutusta, mm. kiertokoulua, kun koululaitosta ei vielä ollut. Pellonpään tila oli tunnettu talous-ja käsityökurssin pitopaikkana.

Pellonpään isäntä Kustaa Pellonpää, oli ensin silloisen kuntakokouksen esimiehenä kymmenen vuotta ja sen jälkeen kunnallislautakunnan (nyk. kunnanhallitus) esimiehenä 24 vuotta.

Pellonpäässä oli kahdeksan lasta: Emmi, Elsa, Lyydia Elina, Oskar, Karl, Frans, Kalle.

Äitini Salme Tuominen (1916-2010), oli yhden Pellonpään pojan, Oskar Leonard Mikael Peltosen (Pellonpää) tytär.

Oskar Peltonen meni naimisiin Thyra Lehden (Lempan tytär, Isohiisi) kanssa, ja asuivat/rakensivat Aron tilan Hiidessä ja sen jälkeen Saari nimisen tilan Perttelin Vihmalon Alikylässä.

Tässä kuva talouskurssista Pellonpään salissa 1900-luvun alussa.
Keskellä oleva ruutupaitainen Lady on yksi talon tyttäriä ja työvälineet opiskelijoilla kuvassa vasemmalta: lihamylly, pilkkumi, mortteli, kahvimylly, juuresrauta.

Huomatkaa kuinka siistit ja kauniit asut heillä on. Kuvan taustalla pilkottaa isokuvioinen kukkatapetti, ikkunassa kirch tangot ym.

Salme Tuomisen muisteloita

Lapsuus- sekä nuoruus vuosien käyntien tunnelmaa Pellonpäässä isänsä Oskarin kotitilalla.

Pellonpäässä pidettiin kiertokoulua useiden vuosien ajan, kun koululaitosta ei siihen aikaan vielä ollut. Opettaja oli nimeltään Sommelo ja asui Pellonpään välikamarissa. Mieleen oli äidille jäänyt kertomuksista hauska kohokohta, kuinka Sommelo toi tullessaan piparkakkuja salolaisesta leipomosta kiertokoululaisten suureksi riemuksi. (Salossa oli siihen aikaan yksi ainoa leipomo, Heleniuksen leipomo, jonne Opettaja Sommelo oli sukua)

Talossa järjestettiin myös useita talous- ja keittokursseja ja kurssilaiset olivat talojen tyttäriä Perttelistä ja myös Uskelasta (nyk. Salo) saakka, kuva ohessa.

Kutoma- käsityökurssit olivat kiinnostavia, ja niitä järjestettiin usein! Osallistujia oli aina runsaasti, ja näissä kudottiin kangaspuilla mattoja, pyyheliina/pöytäliina kangasta ja valmistettiin erilaisia revinnäisliinoja.

Pellonpäässä vaalittiin sunnuntairauhaa kirkonmenon ajan. Naisväki kävi usein sunnuntaisin kirkossa, kun tilan työt, karjanhoito ja muut oli hoidettu. Osa naisväestä oli innokkaita laulajia ja esiintyivät myöhemmin kuorossa. Miesväki jäi kotiin sunnuntai askareisiin. Äitini muisteli, kun sunnuntaikylässä käydessä, kirkon jälkeen oli tehty mehukeittoa ja sitä nautittiin uuniohrapuuron kanssa, joka oli kypsynyt hiljalleen kirkonmenojen ajan. Mehukeitto oli tarjolla kaksikorvaisessa isossa pilkkumissa.

Ehtoopuolella kylän vanhemmat miehet kävivät pelaamassa korona lautapeliä, joka oli tuvan nurkassa. Frans ja Kallu – sedät olivat äidin mukaan innokkaita pelaajia. Tuvan pöytä oli pääikkunan vieressä ja kahvi juotiin siinä tai välikamarissa. Emmi-täti keitti pienen pannun ja vei naiset välikamariin kahville.

Nimipäivät olivat tärkeitä kokoontumisia ja niitä vietettiin usein ja tarjoomukset olivat uunipannukakku ja ohkaista mehukeittoa.

Suvisin pidettiin Perttelissä evankeliumijuhlia. Juhla oli ensin kirkossa ja sen jälkeen tultiin Pellonpäähän jatkamaan. Oltiin joko isolla pihalla tai suuressa salissa. Seurakuntataloja ei vielä ollut. Laulua ja virvokkeita tarjoomuksena.

Yksi talon tyttäristä, Lydia-täti oli hieroja ja oli ensin Kouvolassa ja sitten Helsingissä toimessa. Äitini oli samaan aikaan opiskelemassa Helsingin kristillisellä kansanopistolla. Kun äiti meni joululomalta takaisin Helsinkiin, niin hän muistelee, että viemisten joukossa oli mm. ruislimppu, eli hapanlimppu. Leivät ja limput oli leivottu syksyllä ja ne säilytettiin” piisarkussa” vehnä jyvien joukossa.

Äiti kertoo olleensa useana vuonna perunapellolla talkoissa mukana. Yhtenä vuonna oli saanut jopa palkaksi esiliinan ja muistaa vielä värin: kellertävä kangas punaisilla kukilla ja punainen kantti.

Äidin Frans-sedän lempiruoka oli kotipelloilla kasvaneista kokonaisista ohraryyneistä tehty velli. Frans oli kerrankin taas syömässä äidin kotona Saarella ja ihmetteli, ”et kui tää o ain paremppa, kun koto ja mamma vastas, et se on ollu vaa kauemmi hellan pääl”!

Emmi-täti oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja halusi ja hamusi palavasti tietoa. Hänellä oli monenlaista kirjallisuutta jo siihen aikaan, liekö pappa tuonut kokousmatkoiltaan! Äidille oli jäänyt mieleen mm. hengelliset kirjat. Usein äidin käydessä lapsena Emmi-tädin luona, hän esitteli kirjoja ja lukivat niitä yhdessä.

Talossa oli hyvin runsas puutarha, lukuisinen marjapensaineen, omenapuineen ja vadelmapensaineen. Satoa hyödynnettiin kaikin mahdollisin keinoin – hilloina, mehuina, mehukeittoina ja syötiin sellaisenaan. Ravinto oli kotitekoista, tuoretta ja itsekasvatettua. Lantut ja nauriit kasvatettiin itse.

Pellonpää oli monin tavoin kylän keskus

Aina saattoivat kylän vanhemmat miehet kokoontua keskustelemaan tulevista kylvöistä ja korjuista. Ja naisväki piti ompeluseuroja ja virsi ja lauluiltoja.

Pellonpää oli täynnä elämää, täynnä hyviä arvoja ja perinteitä.

(Kustaa Pellonpään vanhemmat olivat Kaapo Samuelinpoika ja Eeva Jaakontytär)

Vaalimisen arvoisia perinteitä
Marita Tuominen

  

Kansallipukuostoksilla Turussa, Alavuden puku.

Tweed jakkupuku äidillä ja lila silkkipusero ja punoshattu. Pappalla puku ja trenscoutti käsivarsilla. – Aika tyylikkäitä, eik vaa?
Huomaa kadulla puukärryt ym.

Näin äiti kertoi ja muisti nämä puvut ja väritkin.Tämä oli hänelle tärkeä kuva.

Kuvassa Oskar Peltonen ja tyttärensä Salme Tuominen

Kuvassa äitini Salme Tuominen Alavuden kansallispuvussa ja kuoropuvussa. Kuva on vuodelta 1938.
– Hän oli isänsä Oscarin kanssa sitä ostamassa Turusta

Marita Tuominen